Att tänka på

Kan vi inte bara ta och tänka på detta en stund?

Att svenskar har redan den 28:e mars förbrukat de förnybara resurserna som finns tillgängliga för oss i år. De resterande nio månaderna lever vi alltså på resurser som våra nutida medmänniskor och de framtida generationerna egentligen ska leva på.

Big news: vi har inte de 4,2 jordklot som skulle behövas för att på ett hållbart sätt tillfredsställa svenskarnas konsumtionsbehov. Vi har bara ett jordklot och vi håller på att förstöra andras och våra framtida barns (om man faktiskt vill ha sådana) möjligheter till bra liv. Så är det bara.

Och förresten: kan vi inte tänka på det varje dag, inte bara en stund?

Lukusuositus

Kannattaa lukea Petra Laitin ajankohtainen ja avaava teksti, joka kumpuaa juuri nyt ah-niin trendikkäästä, mutta tavallisesti niin helposti unohtuvasta aiheesta: kulttuurinen omiminen.

//

Itsekin kirjoitin aiheesta Instassani vähän tuossa eräänä iltana (ei sillä, että omaa pientä räpellystäni voisi Petran tekstiin edes verrata, mutta tää on aihe jota ei voi yrittää saada imeytymään ihmisten tietoisuuteen liian monella tavalla):

Sooo I’ve been trying to explain this thing with cultural appropriation to so many unknown persons online lately.

And white people just want to
intentionally misunderstand the facts,
fight for their white person’s privileged view,
fight for their “white person’s right” (which the white people have created for and by themselves) to use other cultures for fun and for economical gain,
while at the same time having this dear thing with institutional racism.
Because we whites want to keep the privileges we always, through the history, have had.

I know, the term is hard to understand in theory, even harder in practice. But the least you can do is to try to understand: to listen and learn, and for once – be humble in front of the cultures other than the western and white one.

Fighting for this makes me so tired. But at least I have the white person’s privilege to stop thinking about this shit, to stop fighting for it whenever I want. People in minorities and with other skin color than white can’t stop caring whenever they want, because they are constantly reminded. Reminded that they are something different and therefore unwelcome, at the same time as parts of their cultures are cool and fun and nice for the white people to have.

 

Humana rebeller

Vi tror att vi är rebeller, tuffa och hårda som sten. Men sen stänger vi lägenhetsdörren bakom oss och slänger oss på sängen och gråter stora tunga tårar från djupet av våra själar. Nästa dag säger grannen: “du är ingen rebell, rebeller gråter inte – jag hörde dina hastiga gråtiga andetag genom väggen igår, din lilla svaga du.”

Men ju, visst är vi rebeller. Vi är humana rebeller och vi känner, vi känner massa, men slutar ändå inte kämpa, utan tar oss upp ur sängen och vidare mot nya kamp varje morgon, trots att det svider i våra själar. Vi är inte svaga, vi hämtar våra krafter från smärtan.

Hur tuff är du då?

Kaupallisiin tarkoituksiin sopimattomat blogit ja ihmiset

True bloggaajien kuvaukset itsestään on aina niin itsevarmoja ja tyyli- ja sisältötietoisia. Kaikilla on tarkka henkilökuva ja joku hemmetin henkilöbrändi, lol. Ei kenestäkään näe tekstiä että hei, oon kohta 28-vuotias ja kutsun itseäni edelleen tytöksi koska henkisesti tunnen itseni sellaiseksi, en luota ihmisiin jotka kertovat tykkäävänsä musta ja joskus en uskalla ovesta ulos koko päivänä kun tunnen itseni maailman tarpeettomimmaksi ihmiseksi.

Ällöttää nykyajan blogien henkinen tyhjyys, sliipattu ulkopuoli (koskee kaikkia sosiaalisia medioita), särötön pinta. Jos jostain joskus valitetaan, on se kiireisyydestä tai tekniikan toimimattomuudesta. Onnea teille, joilla ei ole sen suurempia ongelmia, vaikka maailmankaikkeusahdistusta tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Kaipa tuolta kaupallisten blogien luoman blogimaailman pinnan alta kuitenkin edelleen löytyy se aito nettipäiväkirjamaailma, jollainen koko blogiuniversumi alkuun ja yhteisöllisimmillään oli (okei, vissiin kaikki alkoi kyllä niistä tekniikkablogeista)? Harmi vain, että niiden blogien aiheet usein kiertävät kehää syömishäiriöissä, masennuksessa, itsetuhoisuudessa ja muissa jutuista, joista harvoin pintaliitoblogit kehtaavat kirjoittaa – tai ehkä niistä vain ei ole kokemusta? Noista blogeista löytyy kuitenkin usein mielettömän taidokasta kirjoitusta ja taitoja, jotka ansaitsisivat tulla pinnalle ja yleiseen tietoon: harmi, ettei todellisista ongelmista avautuminen ole trendikästä tai kaupallisiin tarpeisiin sopivaa.

#ennenolikaikkiparemminjoo #norisoovaankuneniteoosuosittu #perisuomalainenkateellisuus

Fight the norms

Jag vill bara

bygga upp en djungel

på mitt skrivbord,

leva på godis,

läsa skriva läsa skriva läsa läsa,

inte höra om nyheter,

låtsas som att orättvisor, skatteparadiser, kapitalister, rasister, sexism, krig och annat skit inte fanns men det vore ju så jävla fel mot de som faktiskt måste kämpa med dessa frågor varenda djävla dag bara för att de råkade föddas i plats X istället för här eller med egenskaper som skiljer sig från den hetero-vita-funktionella-mansnormen.

Jag skulle kunna vandra genom livet lyckligt oförstående om hur mycket världen snurrar runt normer, hur de påverkar människornas sätt att bemöta varandra och bete sig, oftast utifrån bara de synliga egenskaperna vi alla har. Jag som en vit människa med dubbelmedborgarskap skulle kunna stänga mig in i en bubbla av ovetande, inte bry mig om andra än dom som ser ut som jag. Men det vill jag inte, trots att med varenda dag som jag går på min utbildning så blir jag mer och mer less på den här världen, på mänskligheten.

Men om alla alltid ska ge upp kampen mot normer, bara för att rädda sig själva, skulle den här världen vara en innihelvetes sorlig plats.

Kenellä pullotti housuissa Linnanjuhlissa?

Näkyvät nännit ja avarat kaula-aukot on luonnollisesti jo puitu, mutta miehet on jätetty karusti unholaan! Eihän miehiä saa unohtaa! Kenellä siis pullotti ja missä, anyone?

(Okei, rehellisesti sanoen en halua alentua tuolle tasolle ja tietää: voitaisiinko vain ymmärtää että kaikilla ihmisillä on keho ja että kaikki ovat kuitenkin vain ihmisiä?)

I’ve got no answer

How to be proud of your 99 years old motherland when there are nazis marching on the streets?

“Irakilaismiestä epäillään..”

“Irakilaismiestä epäillään — tytön raiskauksesta –“.

Hävettää journalistiikan puolesta, että Helsingin sanomatkin alistuu kirjoittamaan noin selkeästi klikkihakuisia otsikoita. Kun minkä tahansa rikoksen tekijä on ei-valkoinen ulkomaalaistaustainen, on se mainitsemisen arvoista otsikossa: koska muukalaisviha ja sitä kasvattavien ennakkoluulojen vahvistus myy, ja lehtien tarkoitushan on juuri myydä. Myydä ja tuottaa rahaa tekijöilleen, yhteiskunnallisista ja ihmisoikeudellisista seurauksista välittämättä.

Kun tekijä on suomalaistaustainen mies, on otsikko luultavasti muodossa “– tyttö raiskattu –“. Tuolloin tietysti kaikki asioita kyseenalaistamattomat ja erityisesti rasistit olettavat, juttua lukematta, että raiskaaja olisi ollut ulkomaalaistaustainen. Tosin suurella todennäköisyydellä ei suomalaisen tekemä raiskaus edes ylitä uutiskynnystä, koska …? Koska suurin osa raiskauksista tapahtuu kotona sen “turvallisen suomalaisen miehen” luona, eikä se myy? Tai koska suomalainen  ylhä urhohan on uljain ja puhtoisin kaikista rakkaan kristinuskon Jumalan luomista olennoista (huom sarkasmi), ja kaikki muuta väittävät on poltettava roviolla.

Rasismi on eurooppalaisten keksintö, joka luotiin alunperin mahdollistamaan orjakauppa Afrikasta ilman, että eurooppalaisten tarvitsi kärsiä huonosta omatunnosta käydessään kauppaa ihmishengillä. Näin kyettiin luomaan mahdollisimman suuret voitot plantaaseilta.

Aika surullista, että vielä vuosikymmenienkin päästä pyritään tekemään taloudellista voittoa sillä, että asetetaan eri ihmishenget eriarvoiseen asemaan, ah niin rakkaan ja uljaan isänmaamme (ja koko muunkin Euroopan) toimesta.

Shame on you, rahanahne lehdistö, joka et välitä tippaakaan tekojesi seurauksista yksittäisille ihmisille. Ei sillä, ettäkö hallitus olisi paljoa parempi.

Quotes from school

Opiskelen nyt viidettä viikkoa kansalais-/aikuisopistossa (folkhögskola) ihmisoikeuksiin suuntautuvaa koulutusta, ja olen enemmän innoissani opiskelusta kuin ehkä ikinä! Vaikka ensimmäiset kaksi viikkoa menikin pääasiassa toisiimme tutustuessa, vaellellessa ja Norrbottenin historiaan syventyessä, on esiin ehtinyt nousta jo monta muistamisen ja jakamisen arvoista sitaattia. Kuten nämä:

“Through victory comes history”

Muistuttaa siitä, että heikommat (kuten naiset, sotien häviävät osapuolet jne.) harvoin saavat oman äänensä kuuluviin historiankirjoihin, mihin jo sana “history” voi, sattumalta tai ei, viitata: historia on yleensä his story, eli miespuolisen hänen kertomus tapahtumien kulusta.

“If she sees it, she can be it”

Naispuolisten esikuvien merkityksestä naisten rohkeudelle toteuttaa unelmiaan, varsinkin sellaisissa maissa, joissa erot sukupuolten välisessä tasa-arvossa ovat suuria. Mutta koskee mitä vain yhteiskuntaa, ja myös miehiä: esim. miespuolinen sairaanhoitaja voi Suomessa olla rohkaiseva esimerkki nuorelle pojalle, joka saa kuraa ja homo-huuteluita niskaansa, koska haaveilee sairaanhoitajan urasta.

“Diskriminering är att behandla lika personer olika och olika lika.”

“Syrjintä on samanlaisten henkilöiden erilaista kohtelua ja erilaisten henkilöiden samanlaista kohtelua”. Tähän liittyen toinen hyvä sitaatti, tämä Einsteinilta (eli aika vanha sitaatti kyseessä, ja silti tuntuu, ettei tätä nyky-yhteiskunnassa usein tajuta):

“Everybody is a genius. But if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid.”

Kukapa ei tuntisi itseään huonoksi, jos odotukset esim. koulumenestyksen suhteen ovat kaikille samat, mutta lähtökohdat eri..

“Rättvisa är inte att alla får samma sak, utan att alla får det som de behöver.”

“Oikeudenmukaisuus ei ole sitä, että kaikki saavat saman, vaan että kaikki saavat mitä tarvitsevat.” Aika simppeli esimerkki on vaikka joidenkin oppilaiden oikeus erityisopetukseen tai apuvälineisiin kouluissa, mutta toinen esimerkki voisi olla vaikka että avustajakoiran saa (teoriassa) ottaa mukaan mihin vain, mutta lemmikkikoiraa ei. Avustajakoiran ohjaaja ei ole etuoikeutettu, vaan oikeutettu siihen, mitä tarvitsee.

Siinä kaikki tältä erää, jatkoa seurannee koulutuksen edetessä!