Ruotsalaiset joko rakastaa tai vihaa Håkan Hellströmiä. Göteborgilaisten ikään kuin kuuluu rakastaa, itse kun olen enemmän tukholmalainen niin ei tarvitse.
(Göteborg ja Tukholma on vähän kuin Ruotsin Turku ja Helsinki, tappelemassa keskinäisestä paremmuudestaan.)
Välillä tulee kuitenkin Håkan-fiilis, kuten tänään, kun kynsissä on vain yksi läpinäkyvä kerros lakkaa ja ostin toisenkin huonekasvin lähikaupasta, hintaan 39 kronor.
Googlasin juuri “pilkku ennen joka sanaa”. Tykkään siitä, ettei Googlelle tarvitse muodostaa järjellisiä, ihmisten kommunikointilogiikalla rakennettuja lauseita. En tieteenkään halunnut tietää, tarvitseeko, joka, sanan, eteen, aina, laittaa, pilkku – ja Google ymmärsi minua, piruilematta.
Minulle koneiden ja eläinten kanssa kommunikointi onkin aina ollut helpompaa kuin ihmisten kanssa.
Opiskelen nyt viidettä viikkoa kansalais-/aikuisopistossa (folkhögskola) ihmisoikeuksiin suuntautuvaa koulutusta, ja olen enemmän innoissani opiskelusta kuin ehkä ikinä! Vaikka ensimmäiset kaksi viikkoa menikin pääasiassa toisiimme tutustuessa, vaellellessa ja Norrbottenin historiaan syventyessä, on esiin ehtinyt nousta jo monta muistamisen ja jakamisen arvoista sitaattia. Kuten nämä:
“Through victory comes history”
Muistuttaa siitä, että heikommat (kuten naiset, sotien häviävät osapuolet jne.) harvoin saavat oman äänensä kuuluviin historiankirjoihin, mihin jo sana “history” voi, sattumalta tai ei, viitata: historia on yleensä his story, eli miespuolisen hänen kertomus tapahtumien kulusta.
“If she sees it, she can be it”
Naispuolisten esikuvien merkityksestä naisten rohkeudelle toteuttaa unelmiaan, varsinkin sellaisissa maissa, joissa erot sukupuolten välisessä tasa-arvossa ovat suuria. Mutta koskee mitä vain yhteiskuntaa, ja myös miehiä: esim. miespuolinen sairaanhoitaja voi Suomessa olla rohkaiseva esimerkki nuorelle pojalle, joka saa kuraa ja homo-huuteluita niskaansa, koska haaveilee sairaanhoitajan urasta.
“Diskriminering är att behandla lika personer olika och olika lika.”
“Syrjintä on samanlaisten henkilöiden erilaista kohtelua ja erilaisten henkilöiden samanlaista kohtelua”. Tähän liittyen toinen hyvä sitaatti, tämä Einsteinilta (eli aika vanha sitaatti kyseessä, ja silti tuntuu, ettei tätä nyky-yhteiskunnassa usein tajuta):
“Everybody is a genius. But if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid.”
Kukapa ei tuntisi itseään huonoksi, jos odotukset esim. koulumenestyksen suhteen ovat kaikille samat, mutta lähtökohdat eri..
“Rättvisa är inte att alla får samma sak, utan att alla får det som de behöver.”
“Oikeudenmukaisuus ei ole sitä, että kaikki saavat saman, vaan että kaikki saavat mitä tarvitsevat.” Aika simppeli esimerkki on vaikka joidenkin oppilaiden oikeus erityisopetukseen tai apuvälineisiin kouluissa, mutta toinen esimerkki voisi olla vaikka että avustajakoiran saa (teoriassa) ottaa mukaan mihin vain, mutta lemmikkikoiraa ei. Avustajakoiran ohjaaja ei ole etuoikeutettu, vaan oikeutettu siihen, mitä tarvitsee.
Siinä kaikki tältä erää, jatkoa seurannee koulutuksen edetessä!
Kolme päivää, 42 kilometriä reppu selässä (joista kuusitoista kuunvalo ainoana oppaana), kaksi teltassa vietettyä yötä (neljä henkeä kolmen hengen teltassa kahdella makuualustalla) ja Kebnekaisen huippu, vaikkei vuorta varsinaisesti valloitettukaan.
Tänään kiinnosti hiustenleikkuu, pyykkäys, irtokarkit, huoneen siivous, aprikoosinen kynsilakka ja Political Geography. Onneksi on menkat, niin saan asioita aikaiseksi.
Även om en har ätit upp 275 g chips på en gång
och sovit bort början av kvällen,
(efter att har skrattat åt kompisar som har provat roliga hattar på Intersport,)
så kan man börja om
före midnatt.
Gå upp, öppna fönstret, städa bort stöket på arbetsbordet, spela peppmusik, koka te, måla naglarna Jaipur-orangea, sätta sig vid studieboken; läsa, anteckna, understryka, lära sig, klara sig av uppgifter, bli någonting någon gång.
Trots bortsövda timmar och på en gång uppätna chipspåsar.
Jag är nog fortfarande den samma fucked up personen, som levde olyckligt okysst sina första 26 år vid det här livet. I en värld där sådant bara är helt ofattbart och inte okej.
Där en inte äger sig själv, inte sin kropp, inte sitt liv, inte sin tid. Bara massor med kapitalisternas produkter, olyckligt.
Men inte okysst. För det är inte rätt bara, det får man inte vara. Det är inte bra – jag är (var) inte bra.
I huvudet viljan att skapa, göra, florera. På utsidan rastlösheten, regnet mot fönsterglaset och musklerna så ömma som de bara kan vara när man går och simmar en gång var femte år.
On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.
– Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu
Haihe 