Viimeaikaista

Suklaan nuolemista sormenpäistä. Päiväunia villaviltin alla. Juoksumatolla juoksemista: vielä en läpäisisi kahta kilometriä cooperissa, mutta jaksan sentään juosta koko kaksitoista minuuttia. Aamupalaksi pikakahvia ja eiliseltä ylijääneitä suolakeksejä (ehkä osasyy sille ettei kaksi kilsaa vielä kulje. Ja se aiemmin mainittu suklaa.). Libanonin räjähdysvideoiden tuijottamista tunnista toiseen, kerrasta toiseen, samaa koko feedi ja uutiset täynnä. Poistan Instagramin puhelimesta kun en vain jaksa maailmaa juuri nyt, vaikka mietin vasta viikko sitten että ei sanonnan pitäisi kuulua “ignorance is a bliss”, vaan “ignorance is a privilege”.