Luen koko viiden kilometrin mittaisen bussimatkan töihin, pitkästä aikaa. Matalalla paistava keväisen aamupäivän kellertävä aurinko häikäisee siellä missä bussi ajaa tietyssä kulmassa aurinkoon nähden ja puiden ja talojen välissä. Bussin seistessä odottamassa kauppatorin pysäkillä, havahdun sen hiljaisuuteen: vähän jonkun matkustajan takin rahinaa, pieniä yskähdyksiä, hammastahnan hajua, ei muuta.
Kadut ovat taas jäiset sillä puolella tietä jonne aurinko ei iltapäivisin paista: hiekoittamattomuus ärsyttää, vaikka vasta ihan äsken oli niin hurjan ihanaa kun pääsi kaikesta hiekoitushiekasta eroon. Työpaikalle päästessä aamun kylmyys tuntuu nenänpäässä ja poskilla: jos katsoisin peiliin, näkisin varmaan niiden punoittavan.
Kone auki, Spotify päälle, työnteko ei tänään kiinnosta tippaakaan. Toki jotain on tehtävä, mutta tämä työ tai työpaikka ei kiinnosta minua. Tänään taitaa olla viimeinen hakupäivä erääseen kiinnostavaan työhön Helsingissä, toivottavasti ehdin laittaa hakemuksen ajoissa.
Haihe 